Terveisiä työ- ja lomamatkalta Granadasta, Etelä-Espanjasta, maurien vanhasta kaupungista. Joulukuun yöt Sierra Nevada -vuoriston kyljessä ovat kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää. Vaikka joulutunnelma on varsin erilainen kuin Suomessa – valoisaa aikaa riittää kymmenen tuntia päivässä, appelsiinit kypsyvät puissa ja seimiasetelmat koristavat näyteikkunoita – jotain samaakin löytyy.
Nimittäin kauniisti kukkivat, punaiset ja valkoiset joulutähdet. Niitä näkee hotellien auloissa, ravintolapöydissä, kaduilla talojen ulkopuolella ja istutuksina liikenneympyröissä. Ruukut on usein kääräisty kiiltäviin papereihin ja onpa jotkut isoimmista, runkovartisista kukista koristeltu kuin joulukuuset.
Myös Espanjassa joulutähti, Euphorbia pulcherrima, on joulun kukka. Täkäläinen nimi pascuadero (flor de pascua, pastora) tulee sanasta las pascuas, joka viittaa juhla-aikaan joulupäivän ja loppiaisen välillä. Espanjalaisten joulunvietto huipentuu perinteisesti 6. tammikuuta, jolloin itämaan tietäjät, los reyes magos, tuovat lahjat lapsille.
”Ostin vuosi sitten joulutähden kotiini, ja arvaapa mitä sille on käynyt?” hotellin vastaanottovirkailija intoutuu kertomaan. ”Siitä on tullut valtava, melkein puu! Ja se kukkii taas.”
Väli-Amerikasta ja Meksikosta kotoisin oleva joulutähti kasvaakin luonnossa usean metrin korkuiseksi pensaaksi.
Meidän tuntemamme matala ruukkujoulutähti kehitettiin 1960-luvulla Norjassa. Nykyään se on ylivoimaisesti suosituin joulukukka, niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Ylitalon puutarhalla joulutähtiä on kasvatettu jo puutarhan perustamisvuodesta 1981 lähtien. Alkuaikojen muutamista tuhansista kappaleista määrät ovat kasvaneet tämän vuoden melkein 400 000:een.
Koko pimenevän syksyn ajan joulutähtipöydät valtaavat suurimman osan kasvihuonealasta.
Kouluaikoinani 1990-luvulla vietin itsekin kesätyöläisenä ja viikonloppuapulaisena monia heinä-elokuun päiviä joulutähteä pistämässä eli istuttamassa emotaimista leikattuja pistokkaita multaan. Jotta juurtuminen onnistuisi, ilmaston oli muistutettava trooppista: ilmankosteus oli yli 90 prosenttia ja lämpötila hellelukemissa.
Pistäessä piti olla varovainen, etteivät heikot varret napsahtaneet poikki, mutta samalla ripeä, jotta pysyi kokeneempien tahdissa. Pöydät täyttyivät vauhdilla, sillä työhön oli valjastettu iso osa henkilökuntaa.
Joulutähtien pistäminen oli varmasti eksoottisinta puuhaa kasvihuonetöiden joukossa. Ilmankosteutta ylläpitävien sumutusten takia näkyvyys oli noin metrin, kaikki sitä kauempana oleva peittyi paksuun utuun. Hiki ja kostea ilma kastelivat vaatteet ja tukan hetkessä läpimäriksi. Saattoi melkein kuvitella olevansa jollain trooppisella vuorella pilvien keskellä tai tihkusateisessa sademetsässä.
Nykyään Suomessa ei enää pistetä joulutähtiä. Ne tulevat puutarhoille juurtuneina pikkutaimina, jotka kasvatetaan valmiiksi kotimaisissa kasvihuoneissa: ruukutetaan eli siirretään isompiin ruukkuihin, harvennetaan, latvotaan, kastellaan, lannoitetaan, säädetään lämpötilat ja pimennykset.
Ylitalon joulutähdet tulevat Saksasta, Dümmen Groupilta, joka on Euroopan suurimpia juurruttajia. Saksan lisäksi joulutähden taimia tulee Suomeen ainakin Hollannista ja Tanskasta.
Vaikka pistokkaat juurrutetaan muualla, ruukkukukkien kasvatus on silti yksi niistä harvoista aloista, joissa kotimainen tuotanto pystyy yhä kilpailemaan ulkomaisen tuonnin kanssa. Rahdit ovat kalliita ja kuljetusmatkat heikentävät kukkien laatua ja kestävyyttä. Etenkin herkkä joulutähti kärsii pitkistä kuljetusmatkoista ja varastoinnista, mistä syystä lähes kaikki Suomessa myytävät joulutähdet ovat (ainakin toistaiseksi) kotimaisia.
Mutta joulukukkienkin myynnissä ulkomainen valtaa alaa. Tulilatvat tulevat nykyään Suomen ulkopuolelta Ylitalon lopetettua tuotantonsa pari vuotta sitten, eikä atsalean tuottajiakaan ole Suomessa Ylitalon lisäksi enää muita. Myös joulukaktukset tulevat pitkälti muualta, sen sijaan Suomessa myytävät hyasintit ja amaryllikset ovat edelleen pääosin kotimaisia.
Samoin on käynyt Espanjassakin, vaikka ilmasto-olosuhteet ovat huomattavasti Suomea suotuisammat. Kukkien tuotanto keskittyy.
Matkalla asunnollemme Albaicinin vanhaan arabikortteliin piipahdan pieneen sivukujan kukkakauppaan ostamaan punaisen joulutähden. Lasta ilahduttaakseni valitsen yksinkertaisen kukan sijaan kori-istutuksen, jota koristavat kultakimalteiset kävyt, joulunauhat ja ruusukkeet.
Kauppias, noin viisikymppinen mies, joka puhuu vahvaa Granadan murretta, kertoo hakevansa joulutähdet läheisiltä kasvihuoneilta kaupungin ulkopuolelta.
”Mutta nämä istutukset minä olen tehnyt itse”, hän sanoo hiven ylpeyttä äänessään. Kerron isälläni olevan Suomessa puutarha, jossa kasvatetaan myös joulutähtiä. Mies ilahtuu ja kyselee, mitä muita kukkia siellä on ja tuodaanko niitä myös Espanjaan. Ajatus tuntuu äkkiseltään absurdilta, mutta kauppias selittää, että iso osa kukista tulee jo pohjoisesta, Hollannista. Andalusialaisen kukkamyyjän näkökulmasta Finlandia ja Holanda eivät ehkä niin kovasti eroa toisistaan.
”Nämä pienet joulutähdet tässä, ne ovat tulleet Hollannista. Ja katso, kaikki nämä liljat ja muut leikkokukat myös. Mutta”, hän jatkaa sitten luottamuksellisesti, ”eivät nuo Hollannista tulleet joulutähdet ole yhtä hyviä. Kuljettaminen tekee niille pahaa, eivät ne kestä yhtä pitkään. Niin että ei niitä varmaan kannatakaan Suomesta tuoda”, hän päättelee sitten.
Myös espanjalaiset joulutähdet tulevat puutarhoille valmiiksi juurrutettuina pikkutaimina, yleensä Hollannista, myyjä vielä kertoo.
Toivotamme hyvät joulut ja saan vietäväkseni terveiset Suomeen.
Feliz Navidad, hyvää ja kaunista joulua itse kullekin!
Silja Ylitalo on vapaa toimittaja, kriitikko, kääntäjä ja Ylitalo Oy:n hallituksen jäsen, joka vietti monet lapsuutensa päivät puutarhan pöytien alla leikkien.
